Aikamatka Karjalasta Järvenpäähän

Kävin tänään tutustumassa naapurikaupungissa Järvenpään Prismassa esillä olevan näyttelyyn nimeltä Aikamatka Karjalasta Järvenpäähän, joka kuvaa kaupunkiin saapuneiden evakoiden elämää ennen ja jälkeen sodan. Järvenpään Karjala Seura ry on nähnyt vaivaa ja täyttänyt ostoskeskuksen aulassa kokonaiset kuusi virtiiniä karjalaisilla esineillä, valokuvilla ja kirjallisuudella. Näyttely on ollut pystyssä helmikuun alusta saakka ja sitä voi käydä katsomassa vielä muutaman päivän, helmikuun loppuun saakka.



Järvenpäähän tuli paljon evakoita varsinkin Terijoelta, mutta myös muualta luovutetusta Karjalasta. Jo kauan ennen sotia 1920-luvulla Terijoelta Järvenpäähän siirrettiin runsaasti venäläisiltä kesäasukkailta vallankumouksen myötä autioksi jääneitä huviloita. Ne purettiin Terijoella hirsiksi ja koottiin uudelleen Järvenpäässä ilman rakennuspiirustuksia.

Myöhemmin sodan ja evakuoinnin myötä Järvenpäästä tuli Terijoen asukkaiden virallinen sijoituspaikkakunta. Asukkaiden mukana kuntaan siirtyi myös ortodokseja ja kaupunkiin rakennettiin ensin tilapäiseksi kirkoksi tsasouna ja myöhemmin varsinainen ortodoksikirkko. Järvenpäähän syntyi myös pientaloalue, joka nimettiin Terijoen mukaan sievästi Teriojaksi.

Eipä siis ihmekään, että Terijoki oli hyvin esillä tässä näyttelyssä. Esillä oli muun muassa vanhoja valokuvia Terijoen merikylpylästä, Terijokea koskevaa kirjallisuutta ja Terijoen Ollinpäästä Järvenpäähän muuttaneen evakkoperheen tarina.



Näyttelyn parasta antia olivat vanhat valokuvat ja evakkojen elämänkertomukset, mutta myös mielenkiintoiset esineet tarinoineen. Vitriinissä oli esillä muun muassa vanhan karjalaisen talon lukko ja ovenkahva, jonka Viipurin maalaiskunnassa vuonna 1936 syntynyt järvenpääläinen Esa Ampuja oli saanut vuonna 2008 entisen kotitalonsa nykyiseltä naapurilta. Hän oli löytänyt lukon talon raunioista ja ottanut talteen. Löytäjä oli odottanut joskus tapaavansa talon entisen asukkaan voidakseen ojentaa lukon hänelle.


Järvenpään näyttely vakuutti minut jälleen kerran siitä, että evakkomuseoiden aika alkaa olla nyt. Evakkojen määrä jatkuvasti vähenee. Mihin kaikki perinnöksi jäävät valokuvat ja esineet lopulta päätyvät? Kaatopaikalle, laatikoihin pölyttymään vai esille pantaviksi? Entä kuka kerää lukemattomat tarinat niiden taustalta? Ainakin Vihdistä löytyy jo evakoihin erikoistunut museo, joka kertoo Heinjoelta Vihtiin muuttaneiden siirtolaisten elämästä. Paikallismuseoissa voi joskus nähdä evakkojen tarinaa kertovia näyttelyitä. Mutta tarinoita olisi kerrottavaksi enemmänkin.

Sunnuntaina keskipäivällä Järvenpään näyttely keräsi mukavasti ohikulkijoiden katseita. Pääosin katselijat olivat vanhempaa väkeä, mutta eräs parivuotiaan lapsen isä kulki näyttelyn ohi ja totesi lapselleen: "Katsos, siinä on Terijoki!" Huvitti hieman, kun mietin mitä lapsi mahtoi Terijoesta tietää. Mutta tällaisista pienistä asioista se Karjalan tuntemus lopulta kehittyy. Kun lukemattomia kertoja kuulee mainintoja näistä paikoista ja elämänkohtaloista, kehittyy lopulta laajempi ymmärrys siitä, mitä Suomen ja sen sukujen historiassa on tapahtunut.





Järvenpään Karjala Seura ry:n Aikamatka Karjalasta Järvenpäähän -näyttely on esillä Järvenpään Prismassa (Rantakatu 5) helmikuun loppuun saakka.

Kommentit

  1. en oo tästä kuullutkaan! Oon itte Järvenpäästä! Sitten kun uskaltaa taas kunnolla kauppaan, pitää käydä katsomassa, jos siellä vielä on!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti