Matkakertomus, osa 4: Kuokkalan rannoilla ja Repinin huvilassa

Kuokkala, joka kuului ennen sotia Terijokeen ja oli vuoteen 1925 saakka osa Kivennavan pitäjää, on minulle sukututkimuksen kautta tullut tutuksi ja läheiseksi paikaksi. Olen usein törmännyt syntymäpaikkoihin tai asuinpaikkoihin, jotka viittaavat Kuokkalaan. Siellä olivat kirjoilla ja vaikuttivat eri vuosisadoilla ainakin sukupuuni Veijalaiset, Hämäläiset, Käävät ja Torikat. Niinpä elokuun Venäjän matkalla tuntui hyvältä ajatukselta varata hotellihuone Kuokkalasta meren rannalta, jossa onkin monenlaisia majoitusvaihtoehtoja. Yksi tunnetuimmista on hotelli Repinskaya.

Kuokkala on säilyttänyt suurista hotelleista huolimatta osin kylämäisyytensä. Asukkaita ei ole pariatuhatta enempää, mutta kesäaikaan turistit tuovat eloa rantamaisemaan. Pikkukaupungissa on helppoa ajaa autoa suomalaisenakin, liikenne on vielä maltillista täällä. Paikallisjunallakin Kuokkalaan pääsee.

Kuokkalan rantaviivaa. Taustalla Siestarjoen kaupunkia entisen valtionrajan takana.

Simpukankuoria näkee siellä täällä rantahiekassa.

Rantakiviä, hotelleja, mäntyjä ja silmänkantamattomiin jakuvaa hiekkarantaa.

Hiekkaranta vain jatkuu...

Kuokkalan rannat ovat osa kilometrien pituista hiekkarantaa ainakin Terijoelta Siestarjoelle asti. Tutustuin elokuussa tähän rantaan parhaalla mahdollisella tavalla. En ole auringonpalvoja ja tylsistyn auttamattomasti rannalla makaamisesta. Niinpä minulle sopi paremmin yli 10 kilometrin kävely rantaviivaa pitkin Kuokkalasta Rajajoelle, entiselle Suomen ja Venäjän rajalle saakka. Rajajoen toisella puolella on Siestarjoen kaupunki ja Kurortin kylpyläalue. Entisellä rajavyöhykkeellä on nykyisin aktiivinen nudistiranta. Se hieman hillitsi valokuvausintoa kyseisellä historiallisella paikalla.

Meri on täällä sama kuin Helsingissä, mutta tunnelma on hyvin erilainen. Valtamerimäinen, eksoottisen etelämaalainen tunnelma on selvästi aistittavissa. Meri kohisee toisella tavoin, kun saaristo ei rajoita aaltojen pauhua. Kuokkalan rannat eivät myöskään valitettavasti ole puhtaita eikä meri liioin. Lasinsirpaleita, korkkeja ja muuta roskaa ajelehtii kaislojen ja simpukankuorten seassa.

Elokuinen auringonlasku Kuokkalassa.

Georg Engeström muistelee: "Kuokkalan kesäiset illat, elokuun tummat ja lämpimät illat ja yöt - niitä on suorastaan kipeä muistella. Meri eli ja kohisi taukoamatta salaperäisesti epätodellisessa yössä. Vesi oli lämmintä ja hiekka pehmyttä kuin unelma. Kun asettui makaamaan matalaan rantaveteen pienten aaltojen rytmikkäästi kuvioimalle pohjalle siten, että vesi juuri ja juuri peitti kehon, saattoi pidellä päätään mukavasti vedenpinnan yläpuolella eikä ollut hiukkaakaan kylmä. Kaukaa kantautui Kasinolta tanssimusiikki, taivas oli puhdas, syvänsininen." (Terijoki - helmi heleän lahden, Terijoki-seura ry 1989)

Moni on ehkä huomannut, että puhun mielelläni Karjalan kannaksen paikoista niiden vanhoilla nimillä. Se johtuu lähinnä siitä, että kun kirjoittaa suomeksi, solahtavat suomenkieliset nimet tekstiin sujuvammin. Kuokkala on siis nykyään nimeltään Repino. Paikka on nimetty tietenkin kuvataiteilija Ilja Repinin mukaan, jonka huvila Penaty on yksi paikkakunnan mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä.


Ilja Repin Penaty-huvilallaan Kuokkalassa 1920-luvun lopulla.
Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat, historian kuvakokoelma.

Huvila ostettiin Repinin epävirallisen puolison Natalia Nordmanin nimiin vuonna 1899, ja se nimettiin roomalaisten palvomien kotijumalien mukaan. Aluksi talo palveli kesäasuntona, kunnes vuonna 1903 Repin muutti Kuokkalaan vakituisesti asumaan. Penatyn vieraina kävi paljon venäläistä kulttuuriväkeä, olihan Repin todellinen seuramies. Vierailuille oli kuitenkin varattu vain yksi päivä viikosta; muu aika oli pyhitetty taiteelliselle työskentelylle.

Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 Repin jäi asumaan Kuokkalaan. Tuolloin siteet venäläiseen kulttuuriväkeen katkesivat, mutta suomalainen kulttuuriväki ja monet tavalliset kuokkalalaiset löysivät tiensä Penatyyn. Repinin kerrotaan tulleen toimeen niin herrojen kuin ihan tavallistenkin ihmisten kanssa.

Olavi Oksanen kirjoittaa: "Isäni poikkesi Kuokkalassa tai siellä päin liikkuessaan usein Ilja Repinin luona. Olin yhdellä näistä vierailuista mukana. Istuessani hieman syrjässä totesin herrojen teetä juodessa keskustelevan hyvin vilkkaasti ja sydämellisesti. Ilmeistä ja eleistä saatoin päätellä keskustelun koskeneen myös Repinin maalauksia. Illalla kotiin tultuamme isäni mainitsi äidilleni Repinin halunneen lahjoittaa hänelle jonkin maalauksistaan." (Terijoki - helmi heleän lahden, Terijoki-seura ry 1989)

Ikkunat tuovat valoa taiteilijan hirsihuvilaan.

Taiteilijan ateljee tai oleskeluhuone. Taustalla Repinin omakuva vuodelta 1920.

Käytännöllinen ruokapöytä, jossa on pyöritettävä tarjoilutaso.

Penatyn päärakennukseen pääsee vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan opastetulle kierrokselle. Osallistuin itse elokuussa venäjänkieliselle opaskierrokselle. Englanninkielisiä kierroksiakin järjestetään, jos on riittävästi osallistujia. Luulisin, että myös suomenkielisiä kierroksia ainakin tilauksesta järjestyy. Opas näytti kuitenkin kierroksen päätteeksi minulle erikseen suomenkielisen lyhytfilmin Ilja Repinistä.

Jatkosodan aikana alkuperäinen huvila tuhoutui, mutta nykyinen museona toimiva Penaty on rakennettu uudelleen 1960-luvulla alkuperäisen kaltaiseksi. Repinin esineistö oli ehditty evakuoida vuonna 1941 Leningradiin, ja nyt museossa on nähtävillä paljon näistä pelastetuista esineistä. Ne on sijoitettu huoneisiin vanhojen valokuvien perusteella autenttisille paikoilleen. Jo sotavuosina Penaty tiluksineen toimi museona ja sitä hallitsi Pietarin taideakatemia.

Alkuperäinen Penaty-huvila 1920- tai 1930-luvulla.
Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat, historian kuvakokoelma.

Uudelleen rakennettu Penaty nykyasussaan.

Penatya on muisteltu varsin värikkäästi. Taiteilijakodin naapurissa asunut Tuuli Reijonen kirjoittaa: "Rakennus oli Kannaksen rumimpia. Se oli merkillisen mielikuvituksen tuote. Siitä rönsyili joka haaralle pikku ulokkeita, vilpoloita, lisärakennelmia, joita vuodet kasvattivat kerrostumina. Huoneet olivat sokkeloiset, vanhuutta uhoavat ja pimeät, sävyltään tummanruskeat, vain ateljee ja olohuone olivat avarammat. Eräässä nurkkauksessa sijaitsi korkea laveri, jossa Ilja Repin nukkui ympäri vuoden avoikkunan ääressä. Maalaukset täyttivät kaikki huvilan seinät. Tunnelma oli sekoitus slaavilaista mystiikkaa, taiteilijahuolettomuutta, katoavaa suuruutta ja pelottavaa rappeutumista, sitä mikä oli Kannakselle 30-luvun alussa niin luonteenomaista, mutta muulle Suomelle outoa ja merkillistä." (Kannaksen mosaiikkimaailma, Otava 1968)


Taiteilijan kirjoituspöytä.

Tito Colliander, joka asui Kuokkalassa Villa Golickessa, kirjoittaa Repinin Penatysta näin: "Huvila, jossa hän asui, ei ollut aivan meren äärellä; se oli metsän ja muun huvila-alueen suojassa aivan maantien varrella, joka muutamien kilometrien päässä oli poikennut rannasta ja tehnyt suuren mutkan. - - Se oli fantastinen rakennus, ei kovin suuri, mutta siinä oli mitä eriskummallisempia sakaroita, kaiteita, parvekkeita, torneja ja portaita - lisä- ja päällisrakennuksia, ilman näkyvää järjestystä ja minkäänlaista tyylin yhteyttä. Se oli lähinnä kuin jonkinlainen kasauma oikukkaita päähänpistoja, enemmän tai vähemmän käytännöllisten arkkitehtien hullunkurista kokeilua. Tästä erivärisestä puusta tehdystä rykelmästä pisti esiin lasikuisti kuin suuri lyhty suippoine, tornimaisine kattoineen." (Ilja Repin, Tammi 1944)


Valoisa lasikuisti, talvipuutarha.

Penatya ympäröivä puutarha rakennuksineen on yhtä ihmeellinen valtakunta kuin huvila itsekin. Siellä on romanttisia kaarisiltoja, kaivoja, lampia, torneja ja näyttämöitä joilla kesäisin esitettiin näytelmiä, kaikki rehevän kasvillisuuden keskellä. Osa niistä on uudelleen rakennettu tuhoutuneiden tilalle. Osa odottaa vielä kunnostusta. Pienellä kukkulalla on itse taiteilijan kauniisti hoidettu hauta.

Tuuli Reijonen kirjoittaa: "86-vuotias Ilja Repin haudattiin Kuokkalassa kotihuvilansa puutarhaan, kuolinpäivä oli syyskuun 29:s 1930. Hän oli määrännyt hautapaikakseen vähäisen kummun puutarhan perillä. Kesäisin siinä kasvoi aina muutama villikukka ja reunamalla kypsyivät mehevät mansikat, joita naapuruston lapset aidan alta pujahtaen kävivät poimimassa." (Kannaksen mosaiikkimaailma, Otava 1968)


Ilja Repinin haudalle oli elokuussa laskettu seppeleitä. Taiteilija syntyi 5. elokuuta 1844.

Repinin lapsista poika Juri ja tytär Vera jatkoivat elämäänsä Kuokkalassa isänsä kuoleman jälkeen. Juri maalasi kuten isänsäkin, ja hänestä jäi elämään monenkirjavia tarinoita. Niitä ovat monet Kuokkalan evakot kertoneet muistelmissaan.

Kommentit