Kivennavan taiteilijaseura, osa I

Tuulikki on toinen nimeni ja sain sen isoäitini sisaren, Tuulikki Keinäsen, mukaan. Joskus äiti sanoi minulle, että muistutin myös ulkoisesti Tuulikkia tummine hiuksineni. No, olipa asia niin tai näin, Tuulikki on ollut minulle aina kiinnostava sukulaishahmo. Hän syntyi vuonna 1905 Kivennavalla ja kuoli verrattaen nuorena, vain 51-vuotiaana, vuonna 1957. Hänen tyttärestä tuli aikanaan kummitätini.

Tuulikki Keinänen kuului nuorena Kivennavan taiteilijaseuraan, jonka kirjailija Olavi Paavolainen (1903-1964) perusti serkkujensa ja hyvän ystävänsä, runoilija Ilmari Pimiän (1897-1989) eli Imman kanssa, palattuaan Kivennavalle vuonna 1917. Olavi Paavolaisen kiehtovan persoonan ympärille syntyi missä tahansa helposti erilaisia luovia ryhmittymiä. Taiteilijaseuran syntymiseen vaikutti erityisesti Olavin serkku Martta Paavolainen (1902-1993), joka ihaili suuresti Olavia. Seuran jäsenistä kaikki olivat jotenkin sukua keskenään. Imman ja Olavin juuretkin nimittäin vievät yhteen, kun tarpeeksi kauas Kivennavan historiassa mennään.

Panu Rajala maalailee teoksessaan Tulisoihtu pimeään - Olavi Paavolaisen elämä (WSOY 2014):

Olavi oli ennen kapinaa perustanut Kivennavan taiteilijaseuran, johon kuuluivat hänen serkkunsa Martta Paavolainen, kirkonkylän kirjakauppiaan tytär Tuulikki Keinänen sekä Olavin paras toveri Ilmari Pimiä eli Imma ja tämän sisar Elli.(*  Serkkupojat Eino ja Martti Paavolainen täydensivät seuraa ulkojäseninä. Olavi oli seuran itseoikeutettu johtaja, Martta sen toinen tulisielu. Hän oli kuolettavasti rakastunut ylimaallisen kauniiseen Olaviin, joka kirkonkylän postimatkoillakin kulki valkoisessa paidassa ja rusetti kaulassa. Olavi määräsi taiteilijaseuran suuntaviivat. Keskityttiin kuvataiteisiin, lausuttiin runoja ja valmistettiin pieniä näytelmiä. Olavi soitti pianolla omia sävellyksiään. Hänen monipuolisuutensa hämmästytti muita. Yhdessäolo oli vapaamuotoista ja innostunutta. Olavi ja Imma liittyivät Nuoren Voiman Liittoon heti kun se perustettiin. He olivat jäsenet n:o 21 ja 22.

(* Sen verran täytyy Rajalan tekstiä oikaista, että Elli oli todellisuudessa Ilmari Pimiän serkku, hänen sisarensa Aini Pimiän avioton tytär, eikä Imman sisar.

Kivennapa, jossa Paavolaisen taiteilijaseura kukoisti, oli noin 10 000 asukkaan rajapitäjä Karjalan kannaksella. Se oli tunnettu innokkaista ja aktiivisista asukkaistaan, jotka olivat monessa mukana. Riitta Pyykkö kirjoittaa teoksessa Paavolaisen paikat - kohtaamisia Olavi Paavolaisen kanssa (SKS 2003, toim. Henri Terho) näin:

Kivennavasta itsestään syntyi myös kuva jotenkin erityisenä, ei minä tahansa kylänä. - - Kivennapalaiset itse pitivät itseään opinhaluisina, seurallisina ja taiteellisina, minkä takia esimerkiksi nuorisoseuraliike tapasi Kivennavalla otollisen maaperän. Kyliin perustettiin lukutupia, oli paljon erilaisia kerhoja, puhujayhdistyksiä, kuoroja, torvisoittokuntia ja urheiluseuroja. Kivennavalla oli Suomen ensimmäinen kirjastoseura, ja martat sekä maamiesseura toimivat vilkkaasti.
Kivennavan taiteilijaseuran jäsenet Tuulikki Keinänen, Martta Paavolainen ja Olavi Paavolainen.

Yllä oleva kuva on yksi hienoimmista kuvista, joita olen Kivennavan kirkonkylästä nähnyt. Siinä arvokkaasti pukeutunut Olavi Paavolainen keskustelee kylätiellä taiteilijaseuran tyttöjen, serkkunsa Martta Paavolaisen ja Tuulikin, kanssa. Taustalla kohoaa heti talvisodan ensimmäisinä päivinä tuhoutunut Kivennavan kirkko kaikessa komeudessaan. Hauska yksityiskohta on ojasta nouseva epäselvä hahmo, kuka lieneekään. Hahmon katse on ikään kuin kiinnittynyt hienosti pukeutuneeseen Olaviin.

Panu Rajala jatkaa vuoden 1918 jälkeisestä ajasta kirjassaan:

Sodan jälkeinen kevät ja kesä merkitsivät paitsi kuohunnan myös miehistymisen aikaa. Taiteilijaseura saatiin virkoamaan uinahduksesta. Sen ylväs johtohahmo Olavi ratsasti rinta koholla Vienolan hevosella pitkin kylänraittia ja vaikutti hyvin vähän taiteilijamaiselta. Hänellä oli uusia esikuvia. Entistä uljaampana hän herätti neitojen ihailua. Hän korvasi pian pitäjästä poistuvat sotilaat.


Kivennavan taiteilijaseura Vienolassa. Kuvassa vasemmalta Eino Paavolainen (1898-1955), Ilmari Pimiä, Martta Paavolainen, Olavi Paavolainen, Martti Paavolainen (1903-1995), Tuulikki Keinänen ja Elli Pimiä (1903-1981). Seura koostui siis Paavolaisista ja Pimiöistä, Pimiän sukua oli myös Tuulikki.

Sortavalan seminaarin opiskelijat, kolme heistä samaa sukua, yksi ystävätär. Vasemmalta: isoäitini serkku Elli Pimiä, isoäitini Kerttu Keinänen, Aili Haapala, isoäitini sisar Tuulikki Keinänen.

Kivennavan taiteilijaseuran hajaantumisesta on kovin vähän tietoa, mutta ainakin se tiedetään, että ryhmän kaikki tytöt lähtivät 1920-luvulla isoäitini tavoin Sortavalan seminaariin opiskelemaan ja päätyivät kukin opettajiksi Kivennavan kansakouluihin.

Ilmari Pimiä jatkoi Olavi Paavolaisen kanssa Tulenkantajien joukkoon. Hänestä tuli runoilija ja kuvaamataidon opettaja. Immasta tulen kirjoittamaan vielä erillisen postauksen.

Ja kaikkihan tiedämme, mitä Olavi Paavolaisesta tuli. Panu Rajalan kirjan takakannen sanoin Olavi oli kaikkea tätä:
makutuomari, keikari, taidekriitikko, runoilija, esseisti, karjalainen kosmopoliitti, matkakirjailija, upseeri, päiväkirjanpitäjä, politiikan kommentaattori, radioteatterin johtaja, ajattelija, kulttuuripessimisti ja kansallisromantikko, kansandemokraatti, kauneuden palvoja, kotipuutarhuri, naisten mies ja miesten ihailija, elämänrakastaja, kokaiinin käyttäjä ja alkoholisti, keulakuva, symbolihahmo, ihailtu ja vihattu, loistava ja ristiriitainen, varhain sammunut oman aikansa johtotähti.

Omia arkistoja kaivellessani löysin paljon kuvia taiteilijaseuran jäsenistä, osa lapsuusvuosilta ja osa paljon tätä myöhemmin. Kuvia löytyi kaikista paitsi itse Olavista. Ihastuttavia pieniä kasvoja vuosisadan alusta...

Sisarukset Martta ja Eino Paavolainen on ikuistettu terijokelaisessa valokuvaamossa arviolta v. 1903.

Martan ja Einon kuvan tausta. Valokuvaaja on ollut venäläinen A. Saveliev Terijoella.

Martan ja Einon pikkuveli, Martti Paavolainen, on käyty parin kuukauden ikäisenä kuvauttamassa
Viipurin Thorvald Nyblinin valokuvaamossa v. 1904.

Terhakka pikku Tuulikki (s.1905) on myös kuvattu Viipurissa, E.M. Andersenin valokuvaamossa.
joka sijaitsi osoitteessa Aleksanterinkatu 25.


Ihana kuva ystävyksistä! Etualalla serkukset Tuulikki Keinänen ja Elli Pimiä,
heidän takanaan Paavo Johansson ja runoilija Ilmari Pimiä
sekä Tuulikin ja isoäitini Kertun isä, Kivennavan kirjakauppias Taavi Keinänen.

Kommentit