Eräs talvi Viipurissa, osa II

Jatkan isoäitini talvisodan päiväkirjaotteita Viipurista. Lue myös edellinen osa täältä.

Viipurin linna 2019.

1.2. Kirkasta, "kyyhkysiä" lennolla runsaasti. It. pauketta. - - Korsun pojat lupasivat tuoda meille sukset. Suklaa-aski kompp.päälliköltä pyykkien kunnostamisesta lotille. 
3.2. Kortti äidille. Tykkien salamat ja jylinä eivät ole mukavia yksin ja pimeässä. Laina sairastui. Vihollinen pommitti kovasti Viipuria. 
4.2. Kirje Tuulikille. - - Oikea Molotoffin ilma. Ryssä taas kuten jo parina edellisenä päivänä yrittää ankarasti Summalla. Kortti Ainolle. 
5.2. Hirmukovaa tykkien jylinää Summalta päin. Kotiin E.H:n keralla, joten ei pelkoa. Pesin huoneemme lattian ja poltin aamiaissianlihat. 22 tankkia vallattu Summalla. 80 oli hyökkäämässä.


Viipurin raunioita 2019.


6.2. Laskiaistiistai. Hei-hei! Eri kiva hiihtoratsastusreissu. Sylvi, luutnantti, vänrikki + minä. Kävimme korsua katsomassa ja meidät valokuvattiin. Sitten eri hurjaa kyytiä takaisin. "Kotopihassa" vasta lensimme nurin. Viikon päästä luvattiin hakea meidät uudelleen korsun tupaantuliaisiin. Kortti J:n äidille. 
7.2. Ratsastusretki v. kävi erään toisen v:n keralla Uusi-Lipolassa. Kysyi: "Lähdettekö tänään hiihtoratsaille?" "Ei ole aikaa." Mieli kyllä kamalasti teki. - - Lupasivat pilvisenä päivänä hakea korsuun kahville. - - Vänrikki sytytti minulle tulet uuniin. 
8.2. Sylvi sairastui. Helin hakee maitoa 10 litraa ja kysyy hiihtämään. Ei kiitos! Hiihtoratsastajat kävivät taas kahvilla, sanoivat uhraavansa aikaa 4 t joka kerran kun käyvät meitä katsomassa. V. sytytti tulen uuniin. Käski luutnantti minun kyllä vähän puhaltaa liekkeihin. Lainan nimipäivä. Lauloimme hänelle sä kasvoit, neito kaunoinen ja ojensimme havuvihkon sekä tarjottimella karpalojuomaa. 44 hyökkäysvaunua saatu tuhotuksi.

Viipuria helmikuussa 2019.

9.2. Summalla kaatunut vantkaa, että pellot ihan mustanaan tänään. Eino Martti Kuusela, H:nna, Luolaja. 
10.2. Kortti Meeriltä. Ryssät taas pudottaneet palopommeja Viipuriin. Tulipaloja. 
11.2. Kirje Veikko Kopralta. Illalla kotiin lähtiessä ampuivat juuri kaukotykillä. 
12.2. Hälyytys. Yö meni vaatteet päällä nukkuissa. 73 hv. tuhottu. 
13.2. Hälyytys. Miehet lähtevät rintamalle. Kolme konetta lensi hyvin alhaalla. I:n ei tarvinnut vielä mennä. Meni lastaamaan. Tulin kotiin kello n. 9. Vihollisen koneita alkoi surrata. Pudottivat pommeja tiheään lähistölle. Ei tulosta tietääkseni. Voi, voi kun pitääkin tulla kirkas yö. Koneet tuntuvat kovasti parveilevan. Kuuluu tykin ammuntaa. Liekö it. tykki vai koneestako ampunevat. Alhaalla keittiössä yksi haavoittunut tuotu rintamalta. Käynkö nukkumaan? - - Kompp.pääll. autoa oli ammuttu lentokoneesta.



Vanhaa Viipuria 2019.

14.2. Koneita pitkin päivää ilmassa. Rajavartija Paavolainen kaatunut, Kopra Kauksamolta. 
15.2. Aamulla tuli Ha:n joukkue rintamalta. Vetivät ahkiossa kaatuneen sankarivainajan, Markkolan, ruumiin. Muita kaatuneita: Luutn. Oikarainen, kersantti Hänninen. Haavoittui: vänrikki Pyykkö, Eino Monto. Runsaasti pommituksia lähistöllä, koska kirkas päivä. Paljon kanttiinivieraita yli määräajan. Ruotsikkoja kaikki, olivat 7 viikkoa olleet rintamalla. Eräs ryssä oli kiljaissut: "Perkeleen suomalaiset!" Samassa oli astunut miinaan ja lentänyt ilmaan. - Herra, sinä panet määrän, sun ylitse ei voi mennä.  
16.2. Miehet lähtivät jälleen rintamalle. Vänrikki Pihlman kaatunut, samoin Luukkonen. I. kävi etulinjalla.  
17.2. Oltu juuri 2 kk P:llä. Jo aamulla annettiin määräys panna pussit kuntoon. Koko päivän olimme lähtövalmiina, pidimme jakoa ja "loppuunmyyntiä". Pojat olivat surullisia kun saivat kuulla lähdöstämme. Paistoimme lettuja ja vietimme "Uusi-Lipolan" lopettajaisia, toistaiseksi. Saapuvilla vierainamme: kompp.p, Ltn. R:n, Vänr. H, yksi K:n kers., K:n lotta Aili L. Pöytä: kahvia, lettuja, mäntysuopaa, sen päällä 3 kynttilää. (Sähköt pommituksien aikana sammuivat.) Jäähyväisillä: Kompp.pääll: "Olkaahan tytöt rohkeita sitten siellä pommisuojassa." Toiset: "Näkemiin." - - Kävimme vielä asunnolla. Poistullessa lentokone suitsutti pihamme yläpuolella. Kello puoli 3 yöllä alkoi kuorma-auto kuljettaa meitä kohti kaupunkia. Pääsimme onnellisesti sinne. Koetimme nukkua Piirin sängyissä.





Viipurin vanha tuomiokirkko raunioitui palopommituksessa 18.2.1940.

18.2. Aamulla kello n. 9 vihollisen koneet Viipurin yläp. Riensimme Hackmannin pommisuojaan. Pommitus alkoi. Kaikkiaan oli ollut sinä päivänä 470 konetta Viipurin yläpuolella. Piirin viereiseen taloon m.m. sattui pommi, se ja vastapäätä oleva talo syttyivät palamaan. Paloivat m.m. Karjalan talo, Itä-Suomen rantak. Linnamo y.m. Kaikkiaan olimme 12 t pommisuojassa. Illalla auto kiidätti meidät kolmessa vuorossa Tienhaaraan. Pommituksien jälkiä näkyi matkan varrella ja selän takana. Saimme kuulla, että rata poikki. Satuimme onnistumaan autolla Hovinmaalle. Martta ja Laina patikoivat jalan. Sieltä odotuksen jälkeen pääsimme junalla seuraavalle asemalle Nurmiin. 
19.2. Siellä junaa pommitettiin ja ammuttiin konekiväärein. (Ei sattunut.) Kello oli kai yöllä neljä. Saimme kuulla: "Rata poikki." Istuimme vähän aikaa eräässä talossa. Otimme pihalta potkurit ja lähdimme matkaan. N. 5 km päässä tuli koneita monta. Riensimme kuusien alle. Ampuminen alkoi. Koneet näkyivät ison variksen kokoisina, kun ne kaartelivat renkaita päittemme yläpuolella, ja konekiväärit lauloivat. Kyllä muistui rukous mieleen. Sitten koneet poistuivat ja pääsimme jatkamaan matkaa, aina välillä ollen suojassa koneitten lennellessä. Tulimme n. 9 aikoina aamulla erääseen taloon, johon asetuimme odottamaan iltahämärää. Saimme kahvia, voileipää ja maitoa. Paneuduimme lattialle pitkäksemme ja nukuimme. Illalla n. kello puoli 6 lähdimme matkaan Loukon pysäkille. Ei lähde junia, rata poikki. Neuvottiin menemään aurattua tietä Vainikkalaan. Kuljimme aukeita paikkoja, välillä aina ottaen lentosuojaa. Tulimme Vainikkalaan. Siellä sotilashenkilö neuvoi kiirehtimään pois aseman lähettyviltä, ei lähde junia, rata pommitettu. Käskettiin mennä Vainikkalan koululle. Oven päällä luki: pakolaishuolto. Siellä oli paljon pakolaisia. Luokka oli lämmin, muusta huollosta ei tietoa. Haimme jääkkäistä vettä vahtikopista. Näimme annettavan vilkkuvaloja. Välillä pommitusta, että ikkunat helähteli. Laihialan rouva tuli erään toisen lotan keralla koululle. Kertoivat jättäneensä Nurmin asemalle tavaransa vähäksi ajaksi. Ryssä tuli ja poltti pommituksin aseman, tavarat meni. Ihmisiäkin lienee joku kuollut ja haavoittunut.



Viipurin vanha tuomiokirkko oli yksi monista rakennuksista, jotka paloivat "tuhon sunnuntaina" 18.2.1940.

20.2. Aamulla kello puoli 6 lähdimme pyrkimään pois V:n epäilyttäviltä tuntuvilta seuduilta. Nyt olimme väsyneitä. Emme olleet syöneet kunnollisesti moneen päivään. Kuljimme ja pysähtelimme. Vastaantulijoilta saimme kuulla, että parin kilometrin päässä on taloja. Jouduimme sinne. Veimme potkurit kujaan ja kurkistimme navettaan, lehmiä ja kanoja. Muistui nälkäisen mieleen maito ja munat. Siinä talossa emäntä napisi, että miehet vietiin kapinaan, emme menneet siihen taloon, vaan naapuriin. Sieltä saimme leipää, nuorta voita ja maitoa sekä paistoimme itse uunilohkoa, keitimme kahvia. Siellä oli paljon viipurilaisia pakolaisia ja oli meillä "kodikasta". Illalla lähdimme kohti Simolaa. Simola oli pomminkuoppia täynnään. Jatkoimme matkaamme Melkkolaan. Siellä nukuimme yön erään talon lattialla. Rataa kuuluttiin pommitettavan. 
21.2. Jatkoimme matkaa Taniin. Erääseen myllytaloon pysähdyimme keittämään kahvia. Saimme myös aamiaista: perunaa, kastiketta, suolakurkkuja, y.m. Soitettiin: yksi ryssän kone pudotettu lähistölle. Ähä, Molotoff! Rupesi pyryämään. Hei vaan! Työnnettiin kelkkoja pyryssä Tanin pysäkin ohi kohti Pulsaa, josta junan pitäisi päästä. Tulimme väsyneinä ja nälkäisinä Pulsaan. Saimme kuulla juna tulossa, mutta ihan täynnä, ei yhtään mahdu. Toisen junan tulosta ei varmaa tietoa. Saimme tavarat erääseen hevoskuormaan. Ja itse marssimaan kohti Luumäkeä, matkaa n. 14 km. Välillä söimme eräässä talossa ruispuuroa. Taas marssille. Nauroin Almalle, että kun on littera taskussa, niin hyvin matka joutuu. Luumäen asemalle tullessa kuulimme junan puoli tuntia sitten lähteneen. Toisen piti tulla parin tunnin perästä. Istuimme 4 tuntia kylmässä asemahuoneessa, josta ikkunat edellisen illan pommtuksen jäljiltä olivat säpäleinä. Välillä soittivat, ettei tulevaan junaan sovi enää yhtään henkeä. Tässä leimautimme litterat. Päätimme yrittää kuitenkin junaan. Onnistuimmekin kylmään härkävaunuun. Kunhan pääsimme.



Vanhan tuomiokirkon mukana 18.2.1940 paloivat 108 suomalaisen sotilaan ruumiit, jotka odottivat siunausta kirkossa.

Isoäitini Kerttu Häyrynen (oikealla) lottapuvussaan, kaksi vuotta talvisodan jälkeen.

Kommentit

  1. Nuo isoäitisi päiväkirjamerkinnät ovat kuin suoraan minun isäni päiväkirjasta. Isäni piti päiväkirjaa asepalveluajaltaan 15.2.1940 alkaen. Talvisodassa hän ehti olla vain kolme päivää, mutta jatkosodassa 18.11.1944 asti. Neljä vuotta, yhdeksän kuukautta ja kaksi päivää hänen sotansa kesti.

    Sodan jäljet koskettavat. Kuvissasi lumi jotenkin pehmentää näkymiä.

    Olitko ihan yksin matkalla vai oliko matkassasi muita, joiden kanssa saatoit jakaa
    tuntoja?

    Saatan kertoa meidän suvun Viipuri-kytkennöistä vaikka sähköpostitse. Noin tuhoutui Viipuri, joka oli Suomen suurimpia kaupunkeja.

    VastaaPoista
  2. Sota ei koskaan kaunista maisemaa, mutta tavallaan on arvokasta, että Viipurissa näkyy yhä tämäkin puoli historiasta niin selvästi. Tarkoitan raunioita.

    Tällaisia retkiä menneeseen ja oman suvun historiaan on ihan hyvä tehdä yksin. Toki on myös hyvä, jos on mukana samanhenkistä matkaseuraa. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti