Itä-Karjalan kuvia, osa II

Äidinisäni vietti 1941-1942 kokonaisen vuoden Suomen miehittämässä Itä-Karjalassa. Lohjalla Kivennavan evakkona asuvalle opettajavaimolleen hän kirjoitteli kirjeissä kokemuksistaan ja kertoi valokuvista, joita oli Karjalan laulumailla ottanut. Nämä kirjeet ja valokuvat ovat säilyneet tähän päivään asti. Liitän kuvien oheen otteita kirjeistä.

Lue myös osa I. Tulossa tietenkin jatkoa.
20.8.41. Me elämme edelleen mustalaisen elämää. Matkamme käy kohti etelää. "Raja" on jo kaukana takana. Tällä kertaa on telttamme erämaan keskellä mahtavan harjun juurella. Ja pian lähdemme taas. Taitaa käydäkin niin, että saavumme maapallon kolmannelle navalle etelästä käsin. Nykyisin tuovat piristävää vaihtelua jännittävät matkat "ei kenenkään maalla".  - - - Joo, muuten on kivaa katsella Aunuksen karjalaisten erikoislaatuista arkkitehtuuria y.m. Koristeelliset päädyt, ikkunalaudat, räystäät j.n.e. Sisustus saattaa olla siistiäkin, mutta ei juomalasi tosin perin puhtaalta vaikuttanut, josta join maitoa. Kolhoosien koulut ovat inhoittavia röttelöitä. Kouluissa opetettiin jopa perin englantiakin, suomenkielen ja karjalankielen ja venäjän kielen lisäksi. Mutta eipä osaa kansakoulun läpi käynyt sitten oikein millään kielellä kunnollisesti nimeään kirjoittaa. - - - P.S. Sain juuri eräältä lomalta tulleelta ottamiani kuvia. Lähetän tässä 2 kpl. Kuvat ovat eräästä karjalaiskylästä.
 25.8.41 Lähetän tässä nyt pari valokuvaa nykyisiltä olinpaikoiltamme. Näet tyypillisen karjalaistalon ja iltanuotiomme. Näissä kaikissa taloissa on asunto ja navetta y.m. "ulkorakennukset" saman katon alla. Eipä tässä sitten ihmeempää kuulukaan. Oma tykistömme lähettää tuolla pienen matkan päässä iltatervehdyksiä naapurille.

Koulun virkaa toimittava rakennus Kuujärven Aqven kylässä. Luokkahuone rakennuksen yläkerrassa.
Kuva ja teksti: Ilmari Häyrynen.


Koulurakennus Itä-Karjalassa. Rakennuksen yhteyteen tehdyt käymälät (kuvassa vasemmalla),
pimeät ja ahtaat oppilaseteiset ja luokkahuoneitten seinien sininen väri
vaikuttavat tympäisevästi ja ahdistavasti.
Kuva ja teksti: Ilmari Häyrynen.

Luokkahuone. Kuva: Ilmari Häyrynen.
Etappipaikoissa korvikepannun äärellä muisteltiin mennyttä ja profetoitiin tulevaa. Kuva ja teksti: Ilmari Häyrynen.

Paniselän kakaroita "hevoseni" ympärillä. Kuvaa ottaessa lähti koko parvi pelästyneenä karkuun.
Takana painelee yksi kovasti parkuen ja paidanhelmat tuulessa lepattaen.
Kauhun vallassa poika pahainen. Kuva ja teksti: Ilmari Häyrynen.

Karjalaisvaimo kertoo koettuja elämänvaiheitaan. Kuinka usein olikaan tarina sama:
mies vankilassa, pojat viety puna-armeijaan.
Kuva ja teksti: Ilmari Häyrynen.

Täysosuman saanut vihollisen tykki. Kuva ja teksti: Ilmari Häyrynen.

Sodan jälkiä. Kuva ja teksti: Ilmari Häyrynen.

17.9.41 Postin kulun laita on viime aikoina ollut vähän niin ja näin syystä että olemme olleet noin niinkuin liikkuvalla kannalla. Siksi en ole aikaisemmin kirjoittanutkaan. Nyt alkaa posti taas kaiketi kulkea "entisiä raiteitaan" kun olemme luultavasti enemmän paikoillaan. - - - Olen evakuoinut itselleni sotamuistoksi ryssäläisen seinäkellon, vitjoista vedettävän. Tuon sen sitten joskus kotiin keittiön seinälle, jos täältä elävänä selviän. Ja selviänhän minä hyvällä onnellani. Nyt se kello nakuttaa tuossa telttamme seinällä. Meillä on tällä hetkellä myös ryssäläistä korviketta, jota hetken päästä vetelen massuuni - ryssäläisistä jauhoista paistettujen munkkien kera. Tämä ei tosin ole "jokapäiväistä" leipää, vaan pikemminkin "pyhäpäivän annos". Olen ottanut kuvia - saat sitten joskus siviilissä nähdä. Olemme nykyisin Syvärin rannoilla ja "rengasmatka" jatkuu.
15.10.41 Niin, tulin "onnellisesti" perille lomaltani. Kaikki tuntuu aluksi hiukan oudolta, mutta nyt olen jo tottunut taas tähän omaan maailmanpiiriimme, joka tuntuu todelliselta. Kaikki muu on ikäänkuin unta ja satua, lomat ja siviilihyörinä. Ne ovat jääneet jälelle, kuin vaalea veturin sauhu öiseen hämäryyteen. Täällä on ollut jo -13-14 asteen pakkasia, järvet ovat hienokseltaan jäässä ja Syvärin rannat uhkuvat kylmyyttä. Muutama päivä sitten muutimme savuisista teltoista taloihin ja nyt asummekin sitten oikein herroiksi. Minullakin on tässä komea tamminen kirjoituspöytä edessäni ja selän takana niin korkea pehmustettu tuolin selusta, että ulottuu kauas pään yläpuolelle korkeuksiin. Mutta työtä on hirveästi. Olen nyt adjutantti, kun entinen meni lomalle. Istun pääasiallisesti vain näiden neljän seinän sisäpuolella ja hikoilen monenkirjavien papereitten kanssa. - - - Tosiaan, olet kai huomannut päivälehdistä, että olet nyt luutnantin rouva. Olen äskettäin saanut ylennyksen.

Petroskoi on luonut nahkansa ja muuttunut Äänislinnaksi. Kuva ja teksti: Ilmari Häyrynen.

Kolatselkä. Vanha mylly muistelee menneisyyttään.
Etualalla virtaa Kollaanjoki, jonka yläjuoksulla ovat vuosien 1939-40 sodan kuulut taistelupaikat.
Kuva ja teksti: Ilmari Häyrynen.
Suistamon Pyörittäjän kylään jäi bolshevikeiltä kokonainen kolhoosiyhteiskunta
kaikkine kampsuineen ja karjoineen. Kuvassa kolhoosiväkeä Pyörittäjän kansakoululla askaroimassa.
Kolhoosiväki tuotu kaukaa sisä-Venäjältä.
Kuva ja teksti: Ilmari Häyrynen.

Vääpelin merkkejä. Nämä eivät ole kumipuita, vaan itäkarjalaisia mäntyjä,
joita kuvassa näkyvään tapaan on kuorittu pihkan vuodattamista varten useiden hehtaarien alueelta.
Vähemmän silmää hivelevä näky metsänhoitomiehille.
Kuva ja teksti: Ilmari Häyrynen.
Pyörittäjän kolhoosin nuorta polvea. Takana tyttäret pelaavat korttia. Kuva ja teksti: Ilmari Häyrynen.

Nimetön. Kuva: Ilmari Häyrynen.

Kommentit