Hevosen kärrissä koko omaisuus

Olen viime aikoina käynyt läpi isovanhempieni kirjeitä ja skannaillut niitä tietokoneelleni. Evakkoajan kirjeet ovat koskettaneet kaikkein eniten. Joitakin olen julkaissut ja tulen jatkossakin julkaisemaan Instagram-tililläni (olipakerrankarjala), mutta tämä yksi on niin pitkä, että päätin julkaista sen täällä blogissa. Se nimittäin sietää tulla kokonaan julkaistuksi, on sen verran aito, yksityiskohtainen ja koskettava kuvaus sodasta ja evakkomatkasta.

Olga Keinänen (o.s. Pimiä) nuorena.

Sen on kirjoittanut vuoden 1944 kesäkuussa, viimeisen evakkomatkan jälkeen, isoäitini äiti Olga Vilhelmiina Keinänen (o.s. Pimiä) joka syntyi Kivennavalla vuonna 1884. Hänen puolisonsa oli Kivennavan kirjakauppias Taavi Keinänen. He asuivat Kivennavan kirkonkylässä. Kirje on osoitettu isoäidilleni ja äidilleni, joka oli evakkomatkan aikana 2,5-vuotias.

Kirjeen ensimmäinen sivu.

Juva Kilpola 7.7.44 
Rakas Kerttu ja Marja-Liisa. 
Sain juuri kirjeesi. Me läksimme lauantai iltana 5 aikana. Ei meilläkään ollut aikaa pakata, lauantaipäivänä mätimme vaatteita läjään. Muuta emme saaneetkaan kuin vaatteita koitimme saada mukaan. Hevosen kärrissä oli koko omaisuus, minä ajoin koko matkan, isä ajoi pyörällä. Sinne jäivät lehmät, jauhot, ryynit, kaksi sian kinkkua ja astiat kaikki, ei olisi ollut ruuan puutetta jos olisi saanut mukaan. Kaksi emaljikattilaa otin ja 3 ämpäriä ja silitysrauat ja maitohinkkejä 2. 3 posliinikannua. Hopeat otin keralla, veitset ja haarukat myöskin. Kirjakaupan varasto jäi sinne kokonaan. 
Isä tuli torstaina vasta Helsingistä ja perjantaina pommitti, meiltäkin menivät kamarin ja keittiön ikkuna maantienpuolelta rikki. Lauantaina pommitti uudelleen, panimme tuplat yöksi eteen, sitten putosi pommi ihan pääty ikkunan alle, iso pommi kasvimaahan, taas menivät ne samat ikkunat rikki ja ne kaksi säilyivät. Me olimme navetassa sen aikana, kun tulimme sieltä rappuset ja piha oli kaikki multaa täynä. Minulla oli pyykkiä kuivamassa se oli kaikki multaantunut. Sitä Mälkölässä kuivailin matkalla. Ensi kerralla ei keretty muualle, minä olin kirjakaupan lattialla, isä ja Pyykön Matti, Toimin veli, olivat siinä seisomassa, kun heitti pommeja. Ovet aukenivat ja ikkunat helisivät rikki, kirjat ja kattilan kannet putoilivat maahan. Kyllä luuli ettei mitenkään selviä hengissä, ei käynyt mitään. Jumala varjeli. 
Martta oli terveystalon saunassa pyykillä, hän sai pieniä naarmuja otsaan ja jalkaan ikkunalaseista, sanoi menneensä lauantai--lle, jos oli huoneessaan ehkä kävi pahemmin. Huoneeseen sattui kovemmin. Meille putosi vielä ruismaalle sen uuden ladon taa pommi, se särki ladon pellon puoleisen seinän ja ovet putosivat maahan. Mummolan pellolle uuden laon taa putosi myös pommi, Kopperin tuvan taa ja osuuskaupan saunan taa myös tuli iso pommi. Isän keralla menimme illalla katselemaan, entisen kirkon raunioille oli tullut myös, ja Rautiaisen Annin tuvan paikalla katkesi maantie poikki. Toistasataa konetta oli päällä, kyllä oli hävityksen kauhistus. Boomin Kerttu meni kahden lehmän keralla Pamppalan välillä, ajoin hänen ohitsensa. Martta meni yhdessä autossa Tahoksen kohdalla minun ohitseni. 
Paljonhan nyt sait tietää meidän viime hetkistämme rakkaalla kotipaikallamme. Niin sain Asterilta eilen kortin. Hän kirjoitti, että Heimo on haavoittunut jalkaan, on hoidossa Vaasan sotilassairaalassa. Ei kai hyvin pahasti. Kuumetta sanottiin olevan. Soittivat Asterille, sanoivat ettei syytä olla huolissaan. Heimon nykyinen osoite on Kpk 7. 7466 jos tahot kirjoittaa. Miten hän sitten lienee ja jaksanee. Hän meni sinne myrskyyn juuri kun teimme kotonta lähtöä, sanoi hyvästi ja antoi sormuksensa, käski antamaan Asterille. Kyllä se tuntui kamalalta se hetki kun jyske kuului ja hänen täytyi mennä sinne. Kaikkea sitä ihminen saa kokea. 
Asumme täällä Kilpolan kylässä Kalle Härkösen talossa. Tässä on emäntä, isäntä ja nuori emäntä. Nuori isäntä on sodassa. Ihmiset ovat kyllä olleet hyviä, mutta yhteisessä tuvassa asumme, ei ole oikein mukavaa, kun ei ole paikkaa mihin tavaroita laittaisi, tavarat ovat roskaisessa liiterissä. Itse nukumme liiterin luhissa, kesällä tämä vielä menee, mutta miten talvella käynee. On tässäkin järvi ihan lähellä ja jokirannassa olen käynyt nuoren emännän kanssa. Isä käy isännän kanssa. Matkalla kävimme Ensossa Porvalin Helmillä, olimme siinä yötä. Imatralla kävimme kirjakaupan rouvalla, siellä syöttivät ja juottivat, käskivät sohvalle lepäämään ja antoivat kaloja evääksi. Viellä menimme Virtaselle, siellä rouva keitti korviketta ja joimme. Virtanen oli kirjoittanut Ylä-Vuoksi lehteen viellä meistä. Muutamat kivennapalaiset olivat nähneet, ihmiset olivat niin ystävällisiä. Mannisen Helmi antoi lähtiessä kaksi juustopakettia, Hessu ja Joska olivat silloin siellä. 
Savitaipaleella olimme Loipon Lauran luona 3 yötä ja pari päivää. Loippolaiset olivat siellä ja Vartiaisen Helmi. Yhdessä läksimme siitä Juvalle, mutta he jäivät meistä jälelle. Tästä on menneet ohi Iloset, Paasoset, Vesteriset ja muita tuttuja muista kylistä. Tämä talo on maantien varressa. Juhannus aatto yönä olimme Ristiinassa yhden nokisen saunan penkillä, lattialla nukkui Liikolan kyläläisiä. Juhannuspäivänä satoi kovasti, menimme yhteen taloon, siellä oli raivolalaisia, siellä emäntä keitti ison kattilan perunoita ja kaurapuuroa siirtolaisille. Meitä oli toistakymmentä henkeä, siinä talossa olimme yötä. Aunesta en ole kuullut mitään, missä lienee, eikö liene sieltäkin saaneet lähteä. Jos olisi hän älynnyt kirjoittaa Tuulikille, sieltä olisi saanut tietää missä he ovat, Jussin osoitettakaan ei tiedä, vaikka lienee jo muuttunut.
Kiireellisesti täytyy lopettaa, terveisiä, postiauto tulee. Äiti.
Jatkan 10.7. Kirjoitin tämän jo viimeviikolla mutta en saanutkaan postimerkkiä, niitä kun saa tuolta etempää eikä isä kerennyt niitä hommaamaan. Isä sanoo että poimi nyt tavarasi kaikki ylös jos sitten mitä löytyy, voipihan ne sitten niistä vähentää kun on kuulemma ilmoitus tehtävä korvausta varten kahden kuukauden aikana siitä päivästä kun kotonta läksimme. Amalia tuli aamulla juuri tänne käymään, käskee sanoa terveisiä, sinun kirjeesi on hän saanut. Oletko viellä sieltä saanut ruokatarpeita. Meillä on tässä sen takia hyvä, isäntä on ahkera kalamies, käyvät isän keralla kalassa. Olen vähän kuivannut kaloja talveksikin. Vielä on teurastaja lisäksi että saa joskus jotakin lihapuolta, maitoa saamme myös talosta, piimää käskevät ottaa mitä tarvitsemme. Heillä on 4 lehmää. Ensi pyhänä menemme Juvan kirkkoon, jos vain ilma sallii. Eipä tässä nyt muuta tällä kertaa. Terveisiä vain itsellesi ja Marja-Liisalle. 
Jumalan siunausta. Äiti. 
Huom! Ennenkuin kaksi kuukautta lähtöpäivästä on kulunut täytyy korvausanomus jättää.
Kirjeen viimeinen sivu.

Kommentit