Taiteellista lahjakkuutta Inkerinmaalta
Sukututkimusta voi tehdä näinkin. Minulla on ollut jonkin aikaa iltalukemisena Sinikka Kallio-Visapään (myöhemmin Nevanlinna ) romaani Kolme vuorokautta , joka ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1948. Lueskelen sitä uteliaalla asenteella; ehkä tutkiskellen enemmän kirjailijan persoonaa kuin kaunokirjallista tyyliä, vaikka romaani onkin rakenteeltaan erikoinen, ja edustaa sodanjälkeistä modernismia. Uteliaisuuteni liittyy siihen, että runoilijana, kirjailijana ja kääntäjänä tunnetulla Kallio-Visapäällä ja minulla on yhteinen esi-isä 1800-luvun alun Inkerinmaalla. Sinikka Kallio-Visapään teos vuodelta 1948 Sinikka Kallio-Visapää oli äitinsä puolelta Terijoen Kuokkalan ja Inkerinmaan Revonnenän kylän Tarhovkan seudulla vaikuttaneita Veijalaisia, joista olen kirjoittanut aiemminkin blogissani. Samaa sukua oli myös kivennapalainen runoilija Ilmari Pimiä , joka muistelmateoksessaan Jäivät seudut rakkahimmat (WSOY 1980) on kertonut vierailuistaan Tarhovkassa äitinsä sukulaisten luona. Vei
